"If you have no fantasy you should not sin."

Kauneus on katsojan silmissä.

Kulttuurishokki tarkoittaa Wikipedian mukaan "vaikeutta sopeutua vieraaseen kulttuuriin. Siihen liittyvät oireet voivat olla psyykkisiä ja fyysisiä, voimakkuudeltaan eriasteisia ja jokainen kokee sen eri tavoin." 

Tämä postaus on omistettu niille yllätyksille mitä olen tähän mennessä kohdannut Kazakstanissa. Täytyy myöntää, että koti-ikävä tuli yllättävän myöhään; vasta 2 kk oleskelun jälkeen. Taisi olla ensimmäisiä hieman kylmempiä päivä kun alkoi kaipaamaan tuttuja ympäristöjä ja ennen kaikkea läheisiä ihmisiä.

Aloituksesta huolimatta täytyy tunnustaa ettei kulttuurishokki ole ollut yhtä voimakas kuin oletin sen olevan. Melko nopeasti sitä on tottunut Neuvostoliiton aikana rakennettuiin betonimökäleihin, venäjän kielen sorinaan ja sen kummalliseen kirjoitustapaan (jota osaa nykyään lukea!) tai vaikkapa aikatauluttomiin busseihin.

Kaikkeen tottuu.

Mikä siis yllätti? Päätin perinteisesti listata plussat ja miinukset. Aloitan haastavista (huom: ei ongelma vaan haaste;) ja päätän ylistäviin sanoihin, jottei Almatyn maine pilaannu.

Haastavia asioita:

- Tilanteet joissa kukaan ei puhu englantia ja pitäisi saada tärkeät asiat hoidettua (kuten teleoperaattorin puhelunpalvelu, jossa pitkän "you wait a minute" -palloittelun jälkeen turhautunut asiakaspalvelija lyö luurin korvaan kun ei ymmärrä kertomaani puhelinnumeroa. Huom: puhelun aluksi vakuutti osaavansa englantia. Tämän vuoksi 4 päivää ilman nettiä).

- Elokuvien dubbaus. Kyllä. Kaikki elokuvat dubataan venäjäksi. 1,5  miljoonan kaupungista löytyy yksi elokuvateatteri, jossa pyörii original version näytöksiä. Näiden aikatauluista ei tosin aina infota nettisivuilla, joten varmin tapa on mennä paikan päälle katsomaan mitä sattuisi (jos mitään) pyörimään.

- (Pimeiden)taksikuskien paheet: tupakointi autossa, tankkaus kesken matkan, lisämatkustajien ottaminen kyytiin, joka saattaa pidentää matkaa tunnilla, treffi/seurusteluehdottelut ("you need also a Kazakh boyfriend").

4 tähden hotellin suihku.

- Vesi- ja lämmitysjärjestelmä. Ensikosketukseni turhauttaviin suihkutilanteisiin tapahtui Astanan 4 tähden hotellissa. Myöhemmin todettuun yleiseen tapaan, lämmintä vettä ei tahtonut tulla. Soitin asiasta respaan, jonka ärsyyntyneen näköinen työntekjä ohjeista minua valuttamaan vettä sekä suihku- että pesuallashanasta 10 minuutin ajan. Toimi. Kotisuihkuunkaan ei ole aina luottamista, joten nykyään osaa arvostaa sopivan lämpöistä vettä (joka saattaa muuttua hetkessä jääkylmäksi). Mitä tulee lämmitykseen niin tälläkin hetkellä -30 asteen pakkasten keskellä olohuoneen patteri on jääkylmä, koska kukaan ei osaa sitä korjata (kuulemma koko talon lämmin vesi täytyisi katkaista jotta saataisiin selville missä vika ja sitähän ei voida tehdä talviaikaan.) Onneksi makuuhuone puolestaan lähentelee hamam saunan asteita.

- Elintarvikkeiden puute. Kazakstanissa ei esimerkiksi tunneta kermaviiliä, maitorahkaa tai soijajogurttia. Myöskään laktoosittomia vaihtoehtoja ei ole. Outojen maitotuotteiden lisäksi myös vihannesvalikoima on yllättävän huono ja terveellisiä salaattiannoksia täytyy metsästää (yleensä ovat majoneesitäytteisiä rasvapommeja).

- Muoti. Ensimmäiset vierailut paikallisissa vaatekaupoissa olivat shokeeravia. Nykyään haaveilen omasta turkista, joten kaipa nämä 5kk ovat tehneet tehtävänsä.

Halpoja tekoturkkeja. Ei kiitos. Aito tai ei mitään!

Ilahduttavia asioita:

- Halvat hinnat! Siinä vaiheessa kun huomaa tinkivänsä 20snt taksimaksusta, tietää integroituneensa kulttuuriin. Yleisesti ottaen aterian saa 1-2e, taksikyydin 1e, manikyyrin 10e ja elokuviin pääsee 4e. Jo harmittaa etukäteen kun miettii mistä kaikesta joutuu luopumaan kun paluu Suomen hintatasoon koittaa. Ainakin viikottaiset hierontasessiot täytyy jättää väliin. Myös kodinsiivojasta täytynee luopua.. :/

- Taksikulttuuri. Kuka tahansa voi laillisesti toimia taksina. Käsi pystyyn tienvarteen niin joka 3 auto yleensä pysähtyy. Muutamassa sekunnissa on neuvoteltu määränpää ja hinta. Aluksi "gypsy taxes" jännittivät (entä jos tulen kidnapatuksi!), mutta aika on näyttänyt ettei moiseen ole huolta. Naisena saa välillä ilmaisen kyydin kunhan jaksaa vastailla kuskin poikaystävä-tiedustelu kysymyksiin.

Vietnamilainen lohiruoka. Parempaa saa etsiä!

- Luonto. Tai tarkennettuna vuoret. Edelleen joka päivä jaksaa ihailla näitä majesteettisia parhaimmillaan yli 4 000 metrin korkuisia lumihuippuja. Ovat kuulemma maailman toiseksi korkein vuoristo (Himalajan jälkeen). En olisi koskaan kuvitellut näkeväni moista maisemaa omasta makuuhuoneestani. Tästä olen kiitollinen.

- Baraholkan bazaari. Jos täältä ei löydy hakemaasi sitä ei todennäköisesti ole olemassa. Tästä lisää tulevassa -vain bazaareille omistetussa - julkaisussa. Lyhyesti: bazaareissa on tunnelmaa!

- Auttavaiset ihmiset. Toki myös tylyä neuvostoliittolaismaista asiakaspalvelua löytyy, mutta yleisesti ottaen kazakit ovat hyvin vieraanvaraista kansaa (perinteisiin kuuluu mm. antaa vierailla lahja kun ovat ensimmäistä kertaa kylässä), jotka antavat mielellään vähästänsä.

- Hääsesonki. Aina syyskuun loppuun asti (romantiikan nälässä) voi suunnata (ensimmäisen ja ainoan) Presidentin puistoon ihailemaan kermakakkuja. Parhaimmillaan tuli bongattua toistakymmentä paria ottamassa kuvia (ensimmäisen ja ainoan) Presidentin patsaan luona. Perinteisiin kuuluu koko päivän kestävät kuva(ja video)otokset jonka päätteeksi saatetaan muiden pariskuntien kanssa suunnata pikaruokalaan. (Riippuen mielentilasta, tämä plussa tosin saattaa myös olla miinus.)

- Uudet makuelämykset. Siihen on syynsä miksi lokakuun puolivälissä oli pakko aloittaa kurinalainen salitreeni. Ruoka on hyvää, mutta kaukana suosituksista.

Tyttöjen iltaa viettämässä 👍

- Pitkät kesät ja lyhyet talvet. Se tunne kun sai vielä lokakuun lopussa käyttää sandaaleita. 😍

- Ravintolavalikoima. Kaikkea (paitsi skandinaavista ruokaa) löytyy. Ehdoton suosikkini on tällä hetkellä uzbekistanilaiset, georgialaiset sekä korealaiset ruuat.

- Lahjontakulttuuri. Korruptio on pahasta, mutta on tilanteita milloin on hyödyllistä, että asioille on hintansa.

- "Kazakh time". Kulttuuri, jossa myöhästely onkin normi eikä pahe, on mieluisaa henkilölle joka ei omaa ajantajua.

Listaa voisi jatkaa vielä, mutta koska kello on jo paljon ja ajatus pätkii, päätän tämänkertaisen julkaisuni tähän. Kaiken kaikkiaan plussia on enemmän kuin miinuksia. Toista vuotta tuskin tulen näkemään, mutta ei kaduta että päätin viettää yhden lukuvuoden täällä "omenoiden kaupungissa".

Almaty kiittää ja kuittaa.

Ms. Hillie

ps. "If you have no fantasy you should not sin" = "If you have no imagination, you should not sing." English is hard!